Ensimmäinen viikko | Edellinen viikko | Seuraava viikko | Nykyinen viikko
O.F.I.M.
Aamuluennot menivät hieman ohi, kun kirjoittelin viikonlopun tapahtumia ja säädin kuvia. Mitä vain teille, rakkaat lukijat :-)
Työpäivä hulmahti ohi nopeasti, minkä jälkeen kävin tutustumassa hieman paikalliseen urheilutarjontaan. Keilailu maksaa 6 frangia / peli / nenä. Tyyristä, mutta ehkäpä joku päivä.
Illalla lueskelelin lainaksi saamaani Goethen Faustia. Järeä kirja.
Aamun ensimmäisellä luennolla herra G. Ross selitti asioita. Puheessa vilahtelivat spinit, J-operaattorit ja ties mitkä. Vauhti oli niin hurja, ettei meikäläisellä ollut mitään toivoa pysyä kyydissä. Vaan viihteen takiahan täällä ollaan :-)
Töiden jälkeen illan päätti viime vuoden Nobel-voittajan M. Koshiban luento neutriino-astrofysiikasta. Vaikka sedän ääni oli vähän unettava, lopun jännittävät sovelluskohteet ja uudet mahdollisuudet nostivat karvoja pystyyn: neuriinoja heijastava ja universumin alkusekunteihin näkevä teleskooppi iskivät suoraan hermoon.
Illalla oli aikomukseni mennä paikalliseen pubiin istumaan hieman iltaa. Suunnitelmaan tuli mutka, kun vastaan käveli Jan, joka selitti tärkeästä palaverista hostelilla. Ilmeisesti kaikki muut kesäopiskelijat olivat saaneet kirjeen asiasta. Vartti kuitenkin riitti valmistautumisajaksi :-)
Itse palaveri ei sisältänyt juurikaan mitään uutta. Epämääräisen viittausrefleksin takia olen kuitenkin nyt oman kerrokseni kesäopiskelijavastaava. (Tämä on tietysti hieman harhaanjohtavaa, sillä kerroksessani asuu tällä hetkellä vain yksi kesäopiskelija.)
Ja sitten sinne pubiin. Matkalla Paul kertoi, kuinka baryoniluku onkin gluonien, eikä kvarkkien ominaisuus. (Siinäpä vasta pähkinä purtavaksi.)
Baarissa iski antisosiaalisuusvaihe päälle, ja vietin lähes koko illan keskustelemassa pienellä porukalla kielistä, politiikasta ja muusta vastaavasta. Havaitsimme neljän kielen otoksella, että on vaikea löytää sanoja, jotka ovat samankaltaisia kaikissa kielissä. Lopulta päädyimme viiniin. (Onhan noita sitten muitakin.)
Mietimme myös bileiden järkkäämistä: ideana olisi, että jokaisen maan edustajat (28 eri maata) toisivat jotain tyypillistä kotimaastaan. Tapahtumasta raportoidaan, mikäli tilanne etenee.
Paluumatkalla edelleen politiikkaa; konsensus oli se, että EU on hyvä juttu ja kukaan ei pidä Bushista. Tätä jatkui vielä hostelin aulassa, kunnes kahdelta nukkumatti vei takaisin huoneeseen.
Hello to Maaike and Paul!
Harvinaisen pitkä päivä. Koskapa luennoille on herättävä, jäivät yöunet vähiin. Tämä ei kuitenkaan rajoittanut elämää liikaa. Ylös, ulos ja CERNiin.
Luennot olivat kohtuullisen kiinnostavia. Fysiikkaluento meni ihanasti pään yli, joskin fysiikkaa opiskelleet kesäopiskelijat saivat minuutissa selitettyä luennon tärkeimmät asiat. Yksityiskohdissahan tuo fysiikan vaikeus piileekin :-)
Hiukkasdetektoriluennot ovat tähän asti olleet hieman kaavamaisia: kullakin luennolla esitellään X detektorityyppiä ja sen jälkeen käydään läpi niiden ominaisuudet. Viimeisellä luennolla kuitenkin saimme viimein nähdä, miten ja missä eri tyyppejä käytetään. On hieman nurinkurista, että maailman pienimpien asioiden tutkimiseen tarvitaan talon kokoinen mittalaite.
Elektroniikasta kertova luento oli kuitenkin päivän kohokohta. Ymmärsin asiasta jopa jotain; hupaisasti fyysikkoväki taas piti asiaa vaikeana. Meitä on todellakin moneen junaan.
Lounaan jälkeen piti sompailla pankissa nostamassa rahaa (pankkikortin magneettiraita kun eltaantui viikko sitten) ja sihteeristössä säätämässä. Tässä vaiheessa korviin iski satunnaissoitolla Ultra Brata; ilo oli ylimmillään ja CERN sai melkein kuulla tangolaulaja Sakari Sevonin tulkintaa UB-hiteistä. Melkein. Vastaan kävellyt Maaike altistui kuitenkin 15 sekunnille UB-säteilyä. (Kuulokkeista. Ei laulettuna.)
Työpaikalla ehdin olla vain hetkisen, sillä kello 14 alkoi esitelmä Grid-laskennasta ja eSciencestä. Kiehtovaa kamaa, vaikka paljon lienee kesken ja selvittämättä.
Viideltä olikin jo lähdettävä kohti kauppaa. Ostoslistalla oli luonnollisesti punaviiniä (Roomaan kun mentiin), hakaneuloja (punk is back), dagen efter -ruokaa ja ruokaa ihan muuten vaan. En ollut ainoa samalla asialla oleva.
Illalla olikin aika suunnata bileisiin. Koska kyseisillä kemuilla ei ollut paikallisen byrokratian hyväksyntää, ne järjestettiin hivenen syrjäisemmässä paikassa: ravintolassa n:ro 2. Etkot olivat kuitenkin vielä ravintolassa 1. Tulimme Paulin kanssa samaa matkaa hostelilta; tämä oli taas kerran jännittävä patikointitukio. Se mies tietää paljon jännittäviä ilmiöitä fysiikan maailmasta ja osaa selittää ne niin, että minäkin ymmärrän.
Ravintolassa tarinointi jatkui vielä piirrosten avulla. Teoria siitä, että kaikki maailman hiukkaset olisivatkin "oikeasti" yksi ja sama hiukkanen kulkemassa eri suuntiin avaruudessa ja ajassa pisti sukat pyörimään jaloissa. Sinisiirtymän selitys maistui myös oluen ohella.
Osa porukasta pelasi nurmikolla rugbyä. Valitettavasti kyseessä oli ns. touch rugby, joten näyttäviä taklauksia ei peliin kuulunut.
Kellon lähestyessä kymmentä seurue lähti valumaan pienissä ryppäissä kohti bilepaikkaa. Emme kuitenkaan olleet ensimmäisinä paikalla: se kunnia kuuluu (luonnollisesti) suomalaisille.
Vaatteet pois, tooga päälle, viinipullo auki ja pimenevään iltaan. Kynttilöitä ja satunnaisia kameran salamoita lukuunottamatta juhlat vietettiin kuun valossa.
Tästä eteenpäin on vaikea kuvata tapahtumia tiukan kronologisessa järjestyksessä.
Väkeä valui paikalle hiljakseen; enimillään paikalla oli noin 50 henkeä. Melkeinpä liikaakin, koska en muista enää ketä kaikkia tapasin. Paikalla oli ainakin juuri saapunutta väkeä Israelista; amerikkalainen Chris vierailemassa kaverinsa luona; Katja (tms.) Houstonista; vaikka kuinka monta muuta.
Tyylikkäin kokonaisuus oli todennäköisesti Zdenkolla; sen vastakohtana voidaan pitää Edwiniä ja Padraigia.
Mikolla oli mukanaan peruukki. Jyväskyläläiset tietävät miten juhlia. (Flashback juhannukseen.) Niin tietää myös Andrea from Italy. (Kiersin peruukki päässä bileet läpi. Jotkut menivät lankaan.)
Kaikki hyvä päättyy aikanaan. Kotiin kai noin kahden tienoilla.
Heräsin aamulla. Olo olisi voinut olla parempi, nyt kun takana oli kaksi yötä viiden tunnin unilla. Tilanne kuitenkin korjaantui riittävän vahvoilla lääkkeillä: patonkia ja metvurstia, Eppu Normaalia, tölkki limsaa, suihku...
Joku koputti oveen, mutta avatessani sen näin vain rappukäytävän oven heilahtavan. (Tähän palataan vielä.)
Näytti siltä, että ehdin juuri ja juuri luennoille. Valitettavasti lähtötarkistuksen aikana huomasin lompakkoni olevan kateissa. Ei löytynyt repusta, ei farkkujen taskusta, ei mistään koko huoneesta. Järkevin päätelmä oli, että se oli jäänyt eilisen juhlan jäljiltä CERNiin.
Hostel-CERN -kävelymatkan ajan mielessä pyörivät erilaiset kauhuskenaariot ja kuoletettavat kortit. Arvioitu menetys ei osoittautunut kuitenkaan kauhean suureksi.
Matkalla ravintola kakkoseen törmäsin pieneen mäkeen, jonka rinteillä käyskenteli lampaita.
Perillä ravintolassa en löytänyt lompakkoani pihalta. Ravintolahenkilökunta ei tiennyt mitään; sama toistui myös palokunnan löytötavaratoimistossa ja ravintola ykkösessä. Hyväksyttyäni tilanteen päätin mennä kuuntelemaan aamuluennon viimeisen vartin. (Samalla kun pystyisi lukemaan sähköpostit; ehkä joku oli löytänyt lompakon ja ...)
Onni olikin suuri, kun hostelin respasta oli tullut mailia otsikolla "Your wallet". Ilmeisesti he olivat jo aamulla yrittäneet käydä huoneessani, mikä selittää aamuisen koputuksen. Kirjeenvaihdon jälkeen kävi selväksi, että kortit ja rahat olivat vielä tallella. Huokaisin helpotuksesta ja keskityin luentoihin.
Luennoista en tajunnut mitään. Normaalisti konsulttina käyttämäni Paul oli jäänyt hostelille nukkumaan krapulaa pois, joten päivän opetuksellinen sisältö meni valitettavasti ohi.
Maaike lainasi ystävällisesti rahaa lounaaseen, joten vältin nälkäkuoleman. Työpäivä eteni epämääräisen tehottomasti. Uurastuksen päätteeksi pistin vielä keveää ambienttia soimaan ja yritin lukea uusimmista saavutuksista tieteen saralla.
Heräsin 5-10 minuuttia myöhemmin työhuoneen oven käydessä ja työkaverin tullessa sisään. Olo oli sanalla sanoen sekava. Kaiken kruunasi vielä valvojani Perin vierailu.
Päivällisellä CERNin ravintolassa sain verrata tilaani Janiin ja Daniin. Toinen näytti nukkuvan valveilla ja toinen ei juo enää koskaan.
Hosteilla hain lompakkoni ja poistuin huoneeseeni lepäilemään. Faust eteni taas kohtauksen tai parin verran, ja sängyllä on kiva rötvätä ja kuunnella musiikkia.
Illemmalla Maaike, Paul, Emir ja minä istuimme hostelin keittiössä pohtien niitä näitä. Sain myös Paulilta idean viikonlopun säätöprojektiin.
Luentoja. Hiukkasfysiikan perusluennot päättyivät, mutta vieläkään en paljoa ymmärtänyt. Keskustelutilaisuudessa paljastui kuitenkin monen monta uutta ja ihmeellistä asiaa. (Joskaan en osaa niitä kommunikoida.)
Illalla ryhdyin tutkimaan heinäsirkkalämpömittarin toteuttamista. Netistä saadut esimerkkiäänet paljastivat rakenteen, jossa voimakkaiden sirinöiden välillä on heikompaa sirinää. Tämän nojalla sai suunniteltua muutaman menetelmän sirinöiden laskemiseen; valitettavasti läppärin mikrofonilla nauhoitetut äänet olivat niin huonolaatuisia (kohinaa, autojen ääntä, kaksi heinäsirkkaa sirisemässä yms.), etten lähtenyt tekemään vielä toimivaa toteutusta.
Päätin täyttää henkistä tyhjyyttäni materialla. Frequence Laserin viimeinen aukiolopäivä täytti mielen jättialennuksilla. Näin myös kävi: kaksi DVD:tä, yksi CD ja munalukko maksoivat yhdessä noin 30 euroa. Todennäköisesti mukaan olisi lähtenyt vaikka kassakone, jos olisi oikein halunnut tingata.
Shoppailutarve ei kuitenkaan vielä tyydyttynyt, joten talsin pääkatua levyliikettä etsien. Vaatekauppoja löytyi joka korttelista, ja loput kaupat myivät turistikrääsää, mutta levykauppaa en meinannut löytää kirveelläkään. Lopulta vastaan tuli fnac, tuo viihteen monitoimitalo. Se myy kirjoja, levyjä, leffoja, ATK:ta ja ties mitä muuta.
Sarjakuvaosasto oli komea, vaikkakin ranskaksi. Eurooppalainen sarjiskulttuuri on ilmeisen voimissaan.
Neljä CD:tä myöhemmin poistuin kaupasta. Jano oli hurja, mutta onneksi läheltä löytyi tuttu terassi. Hyvä oli olut.
Suurin osa muista kesäopiskelijoista oli Montreauxissa kuuntelemassa jatsia. Vain Paul ja minä olimme hostelilla pitämässä lippua liehumassa. Niinpä illalla keskustelimme keittiössä punaviinin äärellä sekalaisia korttitempuista brittihallitukseen.
Vielä illemmalla katsoin päivällä ostamani leffat. Toinen (Faust) kehno, Wrath of Khan sen sijaan hyvä. (Niinkuin pitääkin olla.)
Kello lähestyi jo puoltapäivää, joten oli hyvä aika herätä. Muutama aamiaistarvike puuttui (esim. patonki), joten marssin lähikauppaan ostoksille. Erityisesti lihaleikkeleisiin jää täällä koukkuun; erilaiset kinkut vievät kielen mennessään.
Kassajonossa meni enemmän aikaa kuin kävelymatkoissa kauppaan ja ostosten tekemisessä. Ei hyvä.
Maaike kävi kysymässä uudestaan rannalle; olin kuitenkin jo laittanut pyykit koneeseen, joten uiskentelut jäivät väliin. Lainasin kuitenkin Kekkosen.
Iltapäivällä makasin sängyllä musiikkia kuunnellen. Jostain lienee kertynyt univelkaa, koska heräsin hieman kello viiden jälkeen.
Lähdin kävelylle Ranskan maaseudulle. Palatessani hostelille törmäsin Zdenkoon, joka vihjasi, että CERNissä saattaa olla jotain jännää. Siispä sinne.
Ravintolan terassilla mietittiin seuraavan viikon bileiden teemaa. Voittaja lienee Aatami & Eeva -bileet. Odotamme keskiviikkoa.
Ravintolassa törmäsin myös Pauliin ja tämän morsiameen Annaan. Anna opiskelee ranskaa ja saksaa, joten keskustelu ajautui luonnollisesti kieliin. Kuulemma britit eivät erota suomalaisten puhumaa suomea ja ruotsia toisistaan. Tämä hämmästyttää ja kummastuttaa.
Ensimmäinen viikko | Edellinen viikko | Seuraava viikko | Nykyinen viikko