Seuraava viikko | Nykyinen viikko
Lähtökuume ei ole vielä vallannut mieltä. Huomenna tähän aikaan (16.10) olen jo ollut tuntikaupalla Genevessä, mahdollisesti jopa löytänyt kämppänikin.
Lentokentällä on oltava noin kuuden maissa, joten viimeinen yö omassa sängyssä pitkään aikaan tulee jäämään lyhyeksi. Viimeisenä suomalaisena ateriana nautin Pizza Cornerin herkullisen pitsan. Lentokoneessa tarjoillaan sentään "continental breakfast", joka pitää toivottavasti miehen tiellä
Aikataulut ovat noin muuten seuraavanlaiset: klo 7.10 lentsikka lähtee Helsinki-Vantaan kentältä kohti Kööpenhaminaa. Strøget jää näkemättä, sillä jatkolento suhauttaa paikallista aikaa 8.55 kohti Geneveä. Perille saavun sitten puolilta päivin.
Työt alkavat tiistaina; näin ollen uusia tarinoita sivulle tulee aikaisintaan vasta silloin.
Ensimmäinen päivä on nyt jo historiaa. Paljon ehti kuitenkin tapahtua lyhyessä ajassa. Koska L-juna keskustaan lähti jo puoli viisi, en Speksin kaadon jälkeisessä väsymystilassa uskaltanut ottaa riskiä nukkumisesta. Tämä tuotti hieman ongelmia, varsinkin maanantai-illan puolella...
Juna saapui ajallaan, minkä jälkeen keskustassa bussin odotteluun meni 20 minuuttia. Tällöin saattoi katsoa Helsinkiä virkistävästi vierain silmin; erityisesti Ateneum viehätti silmää. Bussi tuli, taju meni. Heräsin vähän ennen lentokenttää.
Lentokentällä oli ruuhkaa. Jonotuksen alusta boarding passin saamiseen meni noin 45 minuuttia. Edessäni jonotti kolmityttöinen perhe, jonka lomaidylliä jonottamisen tuoma stressi uhkasi pahasti. Jonossa törmäsi myös yllättävään tuttuun; Emmi Vänskä lähti samalla lentokoneella Englantiin kesätöihin.
Lähtöportin luona sai hetken aikaa ihailla matkan yhtä monista kulkuvälineistä. Sisälle päästessä ihailu tosin loppui: tuolit olivat ahtaita ja niskatuki karmiva. Kansainvälisyyttä sai harjoitella salakuuntelemalla saksalaista naisseuruetta, vaikkei Rammstein-saksan avulla paljoa ymmärtänytkään. Tässä vaiheessa väsymys vei voiton, ja epämukavat olot vaihtuivat epämääräisiin unikuviin.
Kööpenhaminassa ehti hieman kierrellä lentokenttää ympäriinsä. Tanskalaisten puhetapaa oli hauska kuunnella, ja olo parani silmissä. Kun vielä lentokonekin oli mukavampi, niin mieliala lähti lentoon ja SASsiin. Päivän toinen lentokoneaamiainen oli oikein mukava, ja SASin asiakaslehti täynnä hyviä paljastuksia. Fun fact: Norjassa on rock-konsertti Codstock.
Noustessani Geneven asemalta tuli mieleen Juholta saamani tekstiviesti: G8-kokous ja 5000 poliisia Geneven kaduilla. Tämän tiedon valossa ei siis olisi kannattanut pukeutua Che Guevara T-paitaan...
Juho tuli lentokentälle vastaan, ja opasti CERNiin. Ekana pysäkkinä oli Suomi-toimisto, tämän jälkeen valvojani Per Werner. Sen jälkeen olikin aika käydä sapuskalla varsin viehättävässä Ravintola #1:ssä. Per on ruotsalainen; käytän kielitaidon kohennustilaisuuden hyväkseni.
Matka hosteliin oli vaaroja täynnä. Bussikuskille ei iso Sveitsin seteli kelvannut, mutta onneksi päästi matkaamaan ilmaiseksi. Perillä St. Genis'ssä käännyin väärästä mutkasta; nyt kaksi ranskalaista herrasmiestä opastivat kuitenkin (kirjaimellisesti) oikealle tielle.
Hostelli ei aivan täysin asuinlaatunsa puolesta vakuuta. Kuvia huomenna.
Seuraavat päivät eivät ole ihan näin täysinäisiä. Kirjoita mailia, jos haluat kuulla jostain asiasta enemmän!
Maanantain valvomisurakka vei voimat, ja nukuin massiiviset 13 tuntia.
Aamun ensimmäinen tapahtuma oli kesäopiskelijoille suunnattu infotilaisuus, jossa kerrottiin tärkeitä juttuja ja varoiteltiin paljon. Liikenteen omalaatuisuudet olin jo aamulla ehtinyt huomata. Tässä erässä saapui paikalle 6 opiskelijaa; lisää tulee vielä 146 henkeä kesän edetessä. Tässä ei ole mukana epävirallisia kesäopiskelijoita, joita Suomestakin on noin 15.
Esityksen jälkeen kesäopiskelijat lähtivät hoitamaan asioitaan; nyt on kulkukortti ja rekisteröitymislomake ja paljon muuta. Sveitsiläistä pankkitiliä ei tosin vielä saatu avattua teknisen vian takia. Kampusalueravin jälkeen päädyin töihin, missä vietin muutamia tunteja tutustuen töihin liittyviin dokumentteihin. Siinä sivussa tuli havaittua, että labrahuoneen WLAN-kuuluvuus on ensiluokkainen.
Illaksi on sovittu summer student -tutustumistilaisuus läheisessä Pub Charly'sissä. Reippahasti käypi askeleet...
Päivitys: Muihin kesäopiskelijoihin iski lorvikatarri, jonka takia he jäivät kämpille nukkumaan. Sääli, sillä Charly's oli oikein mainio paikka. Palvelua sai englanniksi, vaikka itse yritti bonsuaaria sanoa. Hinnat koto-Suomen tasoa: Erdinger Hefe 5,40 euroa ja sininen Chimay 4,80. Terassilla tarkeni T-paidassa auringon laskettuakin.
Lupaan tarjota jokaiselle vieraalle yhden kyseisessä liikkeessä. (Kyseinen tarjous ei kuitenkaan koske kalliita viskejä, konjakkeja tai kolmen litran kolpakoita.)
Oivaa liikemiessilmää osoittaa pubin vieressä oleva kebab-ravintola Resto Pamukkale. Kyseessä on ihan oikea ravintola, joskin pikaruokaakin saa. Jännittävä iskender-tulkinta.
Päivän kuva-albumi. Sisältää myös muutamia kuvia hostelista.
Aamulla ylös, ulos ja lenkille. Jälleen kerran aamu lähti käyntiin virallisten asioiden hoidolla; nyt on ATK-luvat, avaimet ja sveitsiläinen pankkitili. Viimeeksi mainitulla on tosin sama ongelma kuin viinikellarilla: täyttäminen on se vaikein osuus.
Loppuaamupäivän sai viettää dokumentteja lukemalla. Ohjaajan mukaan tämä on fiksuinta tehdä "in the shade", joten ravintolan terassilla vierähti muutama tunti. Samalla pääsin tutustumaan paikallisiin nähtävyyksiin...
Iltapäivällä sain kokea sähköpostipalveluiden riemun. Jostain syystä osoitteeseen CERN-osoitteeseen lähetetyt viestit ohjattiin eteenpäin TKK:lle väärään osoitteeseen, mistä tuli takaisin tylyä palautetta. Tunnin säädöllä kuitenkin oikea asetus löytyi, ja mieliala pysyi hyvänä pienellä inspiroinnilla.
Töiden jälkeen hain ensikosketusta Geneveen käymällä paikallisessa jättiostoskeskuksessa. Paikka oli ihan kiitettävän kookas; sisään mahtui mm. isohko elokuvateatteri.
Ruokaravintolan tuotevalikoima oli kiitettävän laaja, ja konsulentteja oli melkeinpä joka nurkassa. Hauskin löytö oli kuitenkin Pingu-mehutiiviste.
Lopulta löytyi myös yhdistetty kirjakauppa-levyliike-DVD-myymälä-ATK-piste. Siellä olisi frangi ollut halpaa valuuttaa, jos tuotteet eivät olisi olleet niin... ranskalaisia.
Hiljainen päivä. Illalla ukkosti, mutta salamat loppuivat juuri kun kameran sai valmiiksi. Sorry. (Jonkun pessimistin lain mukaisesti ukkonen alkoi juuri, kun olin saanut kodinelektroniikan Ranskan sähköverkkoon.)
Pääh. Nukuin pommiin. Illalla ei edes kummemmin väsyttänyt, ja silti lupsahti herääminen puoli ysiin.
Työpäivä oli sisällöltään kovin köyhä: Unix-tunnukseni toimii. Illan ohjelmassa oli tutustuminen lähikauppa Championiin. Suunnitelmaan tuli kuitenkin pieni mutka, kun lyhyeksi lepohetkeksi meinaamani torkahdus venyi melkein tunnin mittaikseksi. Herättyäni tulikin jo kiirus: Champion kun on auki vain klo 19 saakka.
Ulkopuolelta katsottuna Champion näyttää lähinnä bensa-asemalta, mutta sisältä paljastuu kiitettävän kokoinen lähikauppa. Hintapuolella riitti yllätyksiä, osa pieniä ja osa suuria. Ensimmäinen näistä oli leivän hinta, patonki kun maksaa kutakuinkin sentin sentiltä. Lienee odotettavissa, että se muodostuu suureksi osaksi kesän ruokavaliota.
Maito oli toinen yllättäjä. Valikoimaa on kyllä runsaasti perusmaidosta erikoisvalmisteihin, mutta hintaa oli laskujeni mukaan saman verran kuin kaljalla. Tällä reissulla jäi maito ostamatta.
Ranskassa saa viinejä maitokaupasta joskaan ei supermarketeista. Championissa oli viineille omistettu yksi käytävä. Etsiessäni kuuluisia halpoja viinejä löysin ensin 10,40 e maksavan viinipullon. Tämän viereltä löytyi sitten hintahaitarin toista laitaa, 2,50 maksava punkku. Valitettavasti korkinavaajan puute esti patonki-punaviini -illallisen.
Kesken illallisen soittaa kesäopiskelija Jan, ja kertoo suunnitelmasta lähteä porukalla Pub Charly'siin. (Kuvia kyseisestä paikasta vaikkapa maanantaina.) Ehdin paikalle vartin ennen muita, ja saan näin napattua pienen etumatkan. Illanvieton ohessa sain kuulla, että maanantai on julkinen vapaapäivä Sveitsissä, mahdollisesti myös Ranskassa. Näin ollen luvassa on pitkä viikonloppu: merci beaucoup!
Illan myötä tuli puheeksi mm. Neuvostoliitto, tanskalaiset, armeija (inttijutut international), tanskalaisten juomatavat, suomalaiset, yms. Paluumatkalla kävimme Janin kanssa voileipäkioskilla ostamassa naposteltavaa; valitettavasti kysymykseen "Parlez vous Anglais?" tuli (hymyn kera, kylläkin) vastaus "Non". Hidaste, ei este... voin suositella paikallisia salamileipiä.
Janin varoitukset baarin halvimmasta oluesta Amstelista pitivät paikkansa: lauantai alkoi lievällä krapulalla. Se kuitenkin haihtui aamiaisen ja tekstiviestin myötä nopeasti: serkkuni seurue oli jo junassa kohti Lausannea.
Bussi 9 vie suoraan CERNistä Cornavinin rautatieasemalle, tres bien! Lipunmyyntipisteessä tosin joutui odottamaan tuhannen americkalaisen maailmanmatkaajan takana, ja aikaa kului. Sain lipun kuitenkin liian myöhään, jotta olisin ehtinyt tavoittelemaani 12.45 junaan. Koskapa käytettävissä oli nyt puoli tuntia luppoaikaa, kiertelin hieman rautatieaseman ympäristössä. Tämä olikin ensikosketukseni Geneven keskustaan, sillä reitti lentoasema-CERN ei käy kovin lähellä keskustaa.
Junamatka Genevestä Lausanneen kestää 40 minuuttia; matkan varrella oli kaksi pysähdystä. Pienenä faktana kerrottakoon, että yksi lähiliikenteen pysäkeistä on nimeltään "Mies".
Sain tekstiviestitse ohjeet, kuinka Lausannen juna-asemalta pääsee keskustaan: "McDonald'sin vierestä rappuja ylös 10 min." Ensin epäilin kirjoitusvirhettä, kenties tarkoitettiinkin 10 metriä, kenties jotain muuta. Perillä Mäkkärin löytäminen oli helppoa, ja portaatkin löytyivät juuri siitä mistä pitikin. Katsoessani ylöspäin loputtomiin jatkuvaa tietä kuulin korvissani Led Zeppelinin "Stairway to Heavenin" alkua. 10 minuuttia ja monta askelta myöhemmin olin perillä Lausannen keskustassa.
Serkku seurueineen löytyi puhelinsoiton jälkeen. Pääsimme heti yhteisymmärrykseen siitä, että kaikilla oli jano ja hieman nälkäkin. Sopivan ravintolan löytäminen nälkäisenä on tunnetusti vaikeaa, mutta parin ehdokkaan jälkeen päädyimme erään pizzerian terassille. Pizza oli hyvää, ja muun seurueen tilaama intialainen salaatti näytti sekin erinomaisen herkulliselta. Samalla opin myös tärkeitä asioita oluen tilaamisesta: nimittäin aina kannattaa tilata un biere grande, paitsi jos grande tarkoittaa 5 litran hanatankkia. Läheltä tosin piti, ettei ruokahalu kadonnut aivan kokonaan.
Syöminkien jälkeen suuntasimme kohti kauppoja; ne menevät kiinni kello viideltä, joten tehokasta shoppailuaikaa ei ollut loputtomasti. Vaatekaupat jätin suosiolla väliin -- Sveitsissä ei ole kuultukaan sanaa pitkä -- mutta kodinelektroniikkaliike sai vedettyä puoleensa. Levykauppa sai myös rahani, kun tarjosivat Metallican St. Angeria 22 frangin hintaan. (Vielä ei ole kyseinen platta vakuuttanut.)
Viiden tienoilla asetuimme Pizza Hutin kattoterassille. Puolen litran jäätee hulahti alas melkeinpä kertakulauksella, kävellessä kun oli jano päässyt taas iskelmään. Olut sentään säilyi lasissa vähän pidempään. Vieressä puluparvi harjoitteli kuviolentoa, ja läheinen kirkko soitti 15 minuutin kirkonkellosoolon. Muu seurue söi kevyttä päivällistä, minkä jälkeen lähdimme kohti metroasemaa ja Leman-järven rantaa. (Tunnetaan myös nimellä Geneve-järvi.)
Rannalla oli vähän enemmän aikaa napsutella valokuvia ja rentoutua. Vesi oli varpailla mitattuna uintilämpöistä, vaikkakaan kukaan ei järveen pulahtanutkaan. Järvellä seilaa useampikin yhteisalus; 50 frangilla (n. 35 euroa) pääsee koko päivän kestävälle risteilylle reitillä Geneve-Lausanne-Evian. Lyhyemmät reissut ovat vieläkin halvempia, joten lienee hyvin todennäköistä, että myöhemmin myöhemmin kesällä käyn jollain risteilyllä.
Reilun puolentoista tunnin jälkeen päätimme päivän; juna lähti rautatieasemalta lähes heti, eikä Genevessäkään tarvinnut bussia odotella lainkaan. Kotiin kävellessä taivas näytti erikoisen värikkäältä kuin mainostaen illan ilotulitusta.
Valitettavasti päivästä väsyneenä rojahdin sänkyyn melkein heti tultuani, enkä jaksanut nostaa evääkään kuullessani ulkoa pauketta. Ikkunani on juuri väärään suuntaan, enkä näin ollen tajunnut kyseessä olevan ilotulituksen. Ymmärsin, mistä oli kyse, vasta viimeisten rakettien räjähdellessä.
Ylös, ulos ja lenkille. Geneven keskustaan oli syytä jo tutustua, joten bussi kutsui. Saamani vihjeen mukaan sillat ovat näkemisen arvoisia, joten jäin pois pari pysäkkiä ennen keskusta-aluetta. Vihje piti paikkansa.
G8-kokous Evianissa jätti jälkensä myös Geneveen. Ikkunoita oli pistetty säpäleiksi, spraymaaleja oli ruiskuteltu ympäriinsä ja kapitalismin ylivaltaa vastustavia tarroja oli liimattu kaikkialle. Tosin ihan kaikki protestit eivät täysin onnistuneet...
Genevessä, vaikka onkin muuten ihan hieno kaupunki, ei ole kauheasti maailmankuuluja nähtävyyksiä. Kuuluisin lienee järven itärannan lähellä oleva suihkulähde. Laituri lähteelle oli kapea, ja satunnaiset pikavesikuurot sinne tänne juoksentelevien lapsien kanssa tekivät matkasta vielä vaikeamman. Lopulta kuitenkin sinnikkyys palkittiin. Vaattet kastuivat pahemman kerran, mutta Geneven kesä kuivaa sen minkä kasteleekin. Rannassa olikin leppoisaa istuskella ja pitää pientä taukoa.
Kortteliruudukko-Geneve alkoi kyllästyttää nopeasti, joten katsoin kartasta epäsymmetrisen näköisen alueen, jonka pitäisi olla kehuttu vanhakaupunki. Näin myös kävi.
Vanhakaupunki oli täynnä massiivisia vanhoja rakennuksia; niiden rinnalla Keravakin kalpeni. Yliopiston puisto oli kuin tehty piknikkiä varten, vaan valitettavasti en ollut älynnyt varustautua patongilla ja punaviinillä.
Päivän päätteeksi herkullinen pizza; tarjoilijakin puhui englantia! (Herkullinen ja ... kallis. Kotiin ja varustautumaan lepopäivään.