Ensimmäinen viikko | Edellinen viikko | Seuraava viikko | Nykyinen viikko
Edelleen kipeä.
Vitutti ankarasti.
Kuukausi Sveitsiä takana.
Edelleen kipeä, mutta elämä hymyilee jälleen.
Työpäivä meni vähän sluibaten. Aamupäivällä kokeilin (utelias kun olin) Freeciviä läppärilläni. Toimi hyvin ja söi tunnin työaikaa (hyi Antti!)
Iltapäivällä valvojani pyysi minut ja Paulon mukaan palaveriin. Ihan tarkkaan en osaa sanoa mikä taho kokoontui, mutta tärkeistä asioista puhuttiin. Kaksi tuntia kesti, mutta aika kului yllättävän nopeasti. Puhe kävi isoissakin asioissa, vaikka suurinta osaa en voinut ymmärtää kuin hatarasti.
Illalla pelasimme jälleen hieman korttia hostelilla. Ysiltä Charly'siin, minne oli taas saapunut lauma kesäopiskelijoita. Viime viikolla paikalla oli kaiketi noin 60 opiskelijaa; tällä viikolla lukumäärä kasvoi 55 uudella ihmisellä. Taas oppi uutta.
Keskiviikko käynnisti kesäopiskelijaohjelman ihan virallisesti. Aamulla kokoonnuimme CERNin suureen auditorioon, jossa eri luennoijat kävivät läpi kesän luentoaikatauluja, work shoppeja ja CERNiä itseään. Meikäläinen tykkäs.
Töiden jälkeen (elikä kello 16.30) oli vuorossa tervetuliasjuhla. Hieman liian ahtaaseen tilaan ahdettiin 150 kesäopiskelijaa, CERNin ylempää johtoa ja paljon ruokaa. Ohjelmaa ei paljoa ollut; lyhyt puhe kansojen välisestä ystävydeestä.
Kyseinen juhla oli virallisen tahon järjestämä; näin ollen emme ajautuneet kovinkaan hurjiin bakkanaaleihin. Juoma oli ilmaista (niin kauan kuin sitä riitti) ja ruoka samaten (sitä riitti vielä vähemmän), mutta istumapaikkoja piti hakea ulkoa ja musiikkia tapahtumaan ei saatu.
Tapasin myös muutamia jännittäviä tuttavuuksia. Brittiläinen Paul saapui päivän myöhässä, ja otti yhteyttä St. Genis'n hostelissa asuviin opiskelijoihin. Koskapa olin opiskelijoiden verkkosivulla olevan kuvan mukaan helposti tunnistettavissa, löysi hän ensimmäisenä minut. Hauska veikkonen.
Myöhemmässä vaiheessa törmäsin lopulta myös suurempaan joukkoon suomalaisia kesäopiskelijoita. Tähän mennessä olen törmännyt heihin yksi kerrallaan, mutta enemmistö on jäänyt vähän vieraaksi. (Myönnetään, etten hirveän aktiivisesti ole yrittänyt tutustua.) Heillä oli myös suunnitelma jatkaa iltaa Genevessä.
No tottakai minä lähdin mukaan. Kamerasta tosi loppui akku, joten kuvia ei ole tiedossa. Ensin kävimme (kalliissa) ravintolassa keskustelemassa mm. Legojen käytöstä yritysjohdon konsultoinnissa, minkä jälkeen jatkoimme huhujen mukaan mainioon Nelson'siin. Nelson's oli kuitenkin meluisahko ja pimeä paikka, joten minä ja pari muuta konservatiivia istuimme loppuillan viereisellä terassilla nautiskellen paikallisen panimon tuotteista. Myös flammekueche oli erinomaisen hyvää.
Tuhkimon lailla keskiyön tullen kotiin.
Aamu alkoi aamiaisella alakerran ravintolassa, minkä jälkeen luennoille. Tutuksi tulivat hiukkasfysiikan perusteet ja hiukkasilmaisimien toimintaperiaatteet.
Iltapäivällä mm. päivittelin keskiviikon kuvasaalista ja leikin kesäopiskelijoiden verkkosivun kanssa. Jälkimmäisessä oli esteenä saksalaisten insinööriopiskelijoiden luomat päivitysskriptit. Ei saksalaisilla huumorintajua (ensimmäinen kappale) ole, mutta monimutkaisua systeemejä tulee kyllä tukuttain.
Töiden jälkeen sama huvi jatkui vielä ravintolan terassilla.
Kauppareissun jälkeen kotona päätin ottaa lyhyen lepotauon. Nukuin 12 tuntia.
Aamulla heräsin yllättävän virkeänä. Aamuluentojen jälkeen seurasi keskustelutilaisuus, jossa luennoijalta sai kysyä erityisen vaikeita asioita. Suuri osa yksityiskohdista meni pään yli, mutta kyllä se hiukkasfysiikka on sitten jännää.
Työpäivä venyi yllättäen kello 18 saakka. Suomalaisporukan tuparit alkoivat jo kello 19, joten ehtiäkseni ajoissa olisi täytynyt tinkiä illallisesta. Vaan kunniavieraat tulevat aina myöhässä, joten ravitsevan aterian jälkeen matkasin kohti Geneven vanhakaupunkia.
Kutsussa ollut karttalinkki ei toiminut, mutta onneksi mukana oli pari valokuvaa alueesta. Koskapa vanhassa kaupungissa on mukulakivistä katua vain muutamalla alueella, asunnon löytäminen ei ollut vaikeaa.
Asunto kuului kesälomailevalle puolalaistaiteilijalle; kirjahyllyt olivat täynnä mielenkiintoista musiikkia ja levykokoelma sopivasti jatsia ja klassista. Valitettavasti en huomannut ottaa kuvaa asunnon mielenkiintoisista arkkitehtoonisista ratkaisuista. Kaiken kaikkiaan kiva kämppä ja mukavasti kaupungin keskustan sivussa.
Booli oli hyvää ja sitä oli riittävästi.
Amerikkalaisilla piti olla hieno ilotulitus illalla. Valitettavasti laiskuus sai vallan joukosta ja näin ollen jäivät raketit näkemättä. Onneksi ensi kuussa tulee ilmeisesti vielä hienommat ja isommat esitykset, joten en koe suurta surua.
Keskiyön tiimoilla lähdin Tuhkimon tapaan yöbussilla kotiin.
Oli mukava nukkua pitkään.
Ostin kaupasta ruokaa ja treenasin Freeciviä. Ei lähtenyt sujumaan.
Illalla pelattiin korttia yömyöhään saakka ja käytiin nopeasti Charly'sissäkin. Sen jälkeen taas Freeciviä. Ei sujunut.
Lauantaina esiteltiin suunnitelma lähteä rannalle. Tämä kuulosti oikein toimivalta.
Kahden yön mammuttinukkumisten jälkeen nukuin 4 tuntia. Tosin herätys kello 7 ei tuntunut hyvältä idealta, joten pakotin itseni nukkumaan vielä pari tuntia.
Kello 12 tienoilla muut lähtijät alkoivat olemaan valmiita, joten poistuimme ensin CERNin ravintolaan odottamaan sikäläistä väkeä. Alku aina vaikeaa, sillä suuri osa väestä ilmestyi paikalle reilusti sovitun kello 13 jälkeen. Pienen säädön jälkeen pääsimme kuitenkin bussiin ja sitten rantaan.
Minä lähdin välittömästi hankkimaan itselleni happivajausta puhaltamalla kumivenettä täyteen. Se onkin yllättävän helppoa :-)
Lopputuloksena vene kuitenkin täyttyi ennätysajassa, ja Kekkonen pääsi jälleen kiitämään Geneve-järven pinnalla. Varsinkin sveitsiläiset lapset innostuivat siitä.
Uiskentelun jälkeen kortinpeluuta (olemme urautumassa), ahtautumisennätyksien yrittämistä ja illallinen McD:ssä.
Ilta päättyi yliopiston puistossa, missä osa porukasta (ml. minä) harrasti frisbeen heittelyä kahdella kiekolla. Porukan vähetessä siitä tuli yllättävän rankkaa; neljällä oli jo haastavaa ja kahdella kerrassaan upeaa. Pimeän yllättäessä väki alkoi vähitellen poistua kotiin.
Paluubussissa Paul huomasi laukkunsa jääneen jonnekin, joten lähdin kaveriksi etsimään. Sitä ei löytynyt mistään, joten allapäin palasimme kohti kotia; muut olivat menneet jo edellisellä bussilla.
CERNissä kuitenkin kadonnut laukku löytyi vastaantulevan Emirin repusta. Onni onnettomuudessa, niin sanotusti.
Ensimmäinen viikko | Edellinen viikko | Seuraava viikko | Nykyinen viikko