Ensimmäinen viikko | Edellinen viikko | Seuraava ja viimeinen viikko
Pariisin reissun kolossaalisuuden ja edellisen viikon bilekeskittymän takia viime viikon päivitykset jäivät noin viikon jälkeen. Nyt palaan normaaliin tahtiin. Viikko 11 jää siis "välistä", mutta päivien tapahtumat voi lukea täältä.
Ainakin tuhat mailia sisään ja ulos. Telttasaunaan tarvittavia pressuja ei kuitenkaan löytynyt. Paljon asioita selvisi, kuten matkakorvausten määrä.
Verkkainen päivä. Illalla Dark Cityn esitys kansalle.
Päivää vaivasivat tekniset ongelmat; muitakin vastoinkäymisiä riitti. Hegen löytämät valokuvausvinkit antoivat uusia virikkeitä, joskaan tulokset eivät vielä vakuuta. (Ylhäältä löytyy.)
Lepäsin hostelilla aikani, kunnes oli aika poistua Charly'siin. Väkeä on kerta kerralta vähemmän. Väsytti hirveästi.
Jepulis. Canon julkisti 300D:n, mistä riitti iloa ja spekulointia.
Iltapäivällä iski outo koti-ikävä, joten poistuin pitämään taukoa kahvilaan. Juttelimme maailman menoja Paulin ja tämän työkaverin Valentinan kanssa. Paikalle ilmestyivät myös Antti ja Mikko kertomaan lähestyvästä kotimatkastaan. Bon voyage! (minulla vielä TJ 10.) Sain myös vinkin hyvästä fillarista.
Illalla alkoi sataa, mutta pahimman myräkän poistuttua päätin palata CERNiin ja bileisiin. Kesän viimeiset keskiviikkobileet (näillä näkymin) olivat hieman vaisut, mutta hauskaa oli ihmisillä silti. Teema oli vapaa.
Yöllä paukkui kympit viimeistä kertaa. Tosin kyseessä saattoi olla aivan päättömän rankka ukkonen.
Ei mitaan muistikuvia. Tylsa paiva taisi olla.
Sain Suomi-toimistosta lainaan fillarin. Oiva peli.
Orh. Debuggauksen paiva.
Ravintola 2 oli huomattavasti mukavampi paikka kuin kiireinen ravintola 1. Harmin paikka, etta sen huomasi vasta nain myohaan. Vietan varmaan koko ensi viikon halpojen pizzojen parissa.
Lentoliput saapuivat postissa ja rahat Sammon tilille. Viimeisen viikon lahestymisen voi jo haistaa.
Tyopaivan paatteeksi oli kiva kuunnella Gosta Sundqvist -raportti Yle Q:n nettiradion kautta. Hyvaa kamaa. Leevia pitanee ostaa tukkukaupalla kunhan kotiin paasee.
Illan päätteeksi hengasin Paulin, tämän työkaverin Valentinan ja tämän kaverin Daviden kanssa terassilla ihmetellen niitä näitä.
Heräsin Paulin koputtaessa oveen. Örrgh.
Olimme sopineet järjestelystä, jolla Paulin taakseen jättämät tavarat kuuluvat viikon ajan minulle. Sen jälkeen ne testamentataan hostelin muiden asukkaiden käyttöön. Tosin ilmaisia kaljoja tuottavan taikakorttipakan pidän itselläni.
Päätin saattaa Paulin lentokentälle ja lentokoneeseen saakka. Kantoavusta ei ollut haittaa; miehen laukut kun olivat isommasta päästä.
Mukaan olivat tulossa myös eilisillalta Valentina ja Davide. Emme tavanneet heitä sovitusti CERNin pysäkillä, mutta suunnitelma B:n mukaan he suuntasivat kohti lentokenttää. Tiemme kuitenkin ristesivät busseja vaihtaessamme ja jatkoimme nelistään kohti lentokenttää. Päivän havainto: italialaiset ovat hullua formulakansaa.
Lähtöön oli reilusti aikaa, joten odottelimme lentokentän kahvilassa check-in -tiskin aukeamista. Juttua riitti kulttuurieroista silmälaseihin. Lopulta lähtöselvityspiste aukesi, ja lähdimme joukolla jonottamaan.
Jonossa ei kauaa kestänyt. Kiersimme vielä hetken lentoasemaa, mutta kellon kanssa ei ollut leikkimistä. Paul kaivoi passin laukustaan ja katosi jäähyväisten jälkeen lentokenttävirkailijoiden ohi.
Haikea fiilis tuli; Paul oli CERN-ystävistäni paras. Todennäköisesti näemme vielä.
Kotimatkalla piipahdin CERNissä illallisella ja lukemassa sähköpostit ja uusimmat uutiset. Kumpikaan ei mitenkään järisyttävä.
Hostelilla järjestelin tavaroitani lähtöä varten. Sandaalini ovat kesäkuusta saakka uhanneet räjähtää palasiksi; silti ne ovat hämmästyttävästi palvelleet jalkojani satojen (2 km x 2 x 90 päivää) kilometrien ajan. Suomeen ne eivät kuitenkaan palaa. Moinen uskollisuus palkitaan leposijalla ranskalaisessa jätteenhuoltojärjestelmässä.
Myös juhannuksena ostamani shortsit eivät pääse kokemaan arktista Suomea. Onneksi olivat halpoja.
Lisäksi siivosin, puhdistin ja korjasin huoneeni lähes priimakuntoon. Pyykkäsin suurimman osan vaatteista; olisin pessyt kaikki, jos pesukone ei olisi nielaissut viimeistä polettiani antamatta pesuvoimaa vastineeksi. Harmittava laite.
Viimeisillä voimillani leikin suurta videokäsittelygurua Spinal Tapin musavideoiden parissa. Joinain hetkinä kaipaa enemmän vääntöä.
Puh-huh. Alle viikko lähtöön.
Tämä sunnuntai on pyhitetty levolle.
Nukuin myöhään ja kävin ostamassa ruokatarvikkeita Championin sunnuntairuuhkasta. Loputtoman pitkässä jonossa mietin hymy huulilla kotoista Citymarketia. Champion on kyllä erinomainen paikka, jos haluaa ihmetellä tyhjiä hyllyjä tunti ennen sulkemisaikaa tai metsästää ostoskoria jonottavien ihmisten keskeltä.
Aamiaislounaalla ja päivällisellä harrastin uusien keittiötarvikkeideni kanssa sankarikokkausta. Lopputulokset joko liian suolaisia tai hivenen kuivia, mutta perunat olivat sentään hyviä.
Kirjoittelin rivikaupalla tavaraa yhteen jos toiseenkin tarkoitukseen (tämä yksi); loppupäivän lueskelin, kuuntelin musiikkia sängyllä ja pelasin Star Control 2:n remakea.
Iltakävelyllä kolahti TJ 6 oikein kunnolla. Näin nimittäin julisteen, jossa mainostettiin ensi sunnuntaina olevaa hölkkätapahtumaa. Aivoni pohtivat osallistumisen ja katsojana olemisen välillä pari hassua sekuntia. Päivämäärän upotessa tajuntaan kuului isohko naksahdus; minähän olen ... kotona.
Ensi viikko menee muutenkin kuin siivillä. Oikeita työpäiviä on jäljellä enää neljä. Perjantaiaamu menee byrokratian rattaita pyöritellessä, ja iltapäivä valvojan tai muiden lähtevien kesäopiskelijoiden kanssa terassilla.
Vähiin käy ennenkuin loppuu.
Ensimmäinen viikko | Edellinen viikko | Seuraava ja nykyinen viikko