Ensimmäinen viikko | Edellinen viikko | Seuraava viikko | Nykyinen viikko
Työpäivä alkoi luentosalissa opiskelijaesityksiä katsomalla. CERN tarjosi halukkaille tilaisuuden joko pitää lyhyen esityksen työstään tai laatia posterin. Itse en kumpaankaan tilaisuuteen tarttunut. Opintoviikkoja en moisesta tarvitse, ja toisin kuin fyysikoilla minulla ei ole hienoja graafeja näytettävänä :-)
Vaikutti siltä, että enemmistö ei ollut valmistautunut juuri mitenkään. Kalvot tahi powerpoint-hässäkkä oli tietysti jokaisella, mutta ei juuri sen enempää. Erityisesti mieleen jäi puolalaissedän (jonka nimeä en tässä kykene muistamaan tai kirjoittamaan) kaavio "simplified diagram", joka täytti koko ruudun lukemattomine nuolineen ja laatikoineen...
Lounaan jälkeen aloin säätämään perinteikästä leffailtaa. Valitettavasti en saanut haluamaani elokuvaa, eikä ajatus vuokrareissusta Geneveen sytyttänyt. Onneksi postilistalta löytyi Arnaud, joka järkkäsi nähtäväksi Matrix Reloadedin.
Päätin käyttää uuden vapaa-aikani rakentavasti. Marssin hostelille ja maksoin viimeisen kuukauden vuokran. Lähtö alkoi tuntua entistä läheisemmältä; paluulentojen varauskin eteni sentin eteenpäin. Kaupassa hemmottelin itseäni ostamalla läjäpäin hyvää ruokaa. Mielijohteesta ostin myös hiusväriä nimeltään "Scandinavian Gold".
Pää ammoniakilta (tms.) haisten mutustelin evääni ja kirjoittelin päiväkirjaan tapahtumia Pariisiin saakka. Näissä merkeissä olikin hyvä käydä nukkumaan.
Eilisten opiskelijaesitysten jälkeen päätin jättää toisen päivän väliin ja siirryin suoraan töihin. Sähköposteja tutkiessa löytyikin päivän jättibonusylläri: Pain of Salvation pyysi tiedotusmailissaan faneja soittamaan puhelinvastaajaan viestejä, joita sitten käytettäisiin tulevalla levyllä. Tottakai soitin.
Kuin sattumalta olin laittanut aamulla päälle POS-T-paitani, ja iPodkin oli satunnaissoitollaan arponut kaksikin levyä kyseiseltä bändiltä.
Töissä tuijotin hämmentyneenä isoa kasaa koodia. Mikään ei edistynyt mihinkään.
Kaffitauolla Maaike ja Edwin vihjasivat, että illan posteritilaisuudessa olisi myös "free drinks". Vaikka töissä olikin viihtyisää, päätin lähteä kello 16 alkavaan tilaisuuteen sivistysmielessä.
Posterit olivat suurimmalta osalta hyviä, muutama jopa aivan loistava. Joulupukki tosin toi pienen paketin kateutta nähdessäni posterin aiheesta "Bayesian methods in particle idenfication". Nyyh. Juomat olivat ilmaisia. Lienen kyllä pelottavasti lähestymässä valmistumista, sillä ymmärsin, ettei sitä kaikkea voinut juoda. Palasin töihin.
Työmäärä jäi pieneksi, sillä pian piti lähteä kotiin vaihtamaan ykköset päälle illan ravintolakokemusta varten. Suuntana oli Relais d'Entrecote, joka tarjoilee vain entrecotea (sisäfilettä, ma luulen). "Jos ravintola tekee vain yhtä lihaa, niin sen on pakko olla hyvää", oli Arasin tulkinta.
Uusine vaatteineni ehdin sopivasti bussiin, jolla oli tarkoitus matkata paikalle. Noin 10 meistä matkasi bussissa, loppujen tullessa autokyydillä.
Ajoitus oli aivan loistava, sillä pääsimme paikalle muutaman minuutin ennen ravintolan avaamista. Saimme pitkän pöydän erittäin mukavasta paikasta, ja jäimme odottamaan autokyytiläisiä. Geneven iltaruuhka oli ilmeisesti päässyt yllättämään heidät, mutta hekin pääsivät perille reilun vartin myöhässä.
Viinin valinta oli helppoa (halvin), eikä ateriankaan valinnassa ollut suuria vaikeuksia (medium). Odottelimme vesi kielellä.
Olihan se erittäin hyvää. Kohtalainen yllätys oli se, että syötyämme lautasen tyhjäksi tarjottiin toinen kierros. Ei tehnyt lainkaan mieli kieltäytyä. Kastike oli ilmeisesti paikallista erikoisuutta; Antoinen mukaan valmistusaineina olivat vähintään voi, yrtit ja sinappi. Tilaisuuden tullen voin yrittää valmistaa tätä myös koti-Suomessa.
Syömisen yhteydessä tutustui myös eräisiin kesäopiskelijoihin paremmin. Moritz oli varsin hämmentävä veikko: saksalainen, joka puhui ranskaa kohtalaisen sujuvasti. Olo oli kuin olisin tavannut eskimon bikineissä. Lisäksi sain myös kasvatettuani hyödyllisten ranska-fraasien kokoelmaani: "Tu as des baux yeaux", joka kuulemma kuulostaa varsin romanttiselta vieraalla aksentilla lausuttaessa.
Kaikki hyvä päättyy aikanaan, joten suuntasimme CERNiin ja sieltä kukin omaan tahtiinsa Charly'siin. Kävelymatkalla iPod yllätti taas: ravintolalaskun yhteissumma oli 666,50 frangia, ja eikös sitä lähde Number of the Beast soimaan.
Kuukauden olut oli vihreä Mont Blanc. Kammottavaa kamaa. Jäi juomatta.
Paikalla syntyi myös päätös torstaisesta karaokekeikasta.
Lähdin kotiin ennen keskiyötä, aikomuksenani herätä hyvissä ajoin töihin.
On se kyllä kumma, että kun remuaa illan ja menee nukkumaan kahdelta, herää hyvin kahdeksalta töihin. Vaan kun juo puolikkaan kaljan ja nukahtaa puoliltaöin, nukkuu pommiin ja herää kymmeneltä. Tätä en käsitä millään järjellä.
Sivuvaikutuksena töissä lähti hommat luistamaan kuin Tarzan rasvatussa liaanissa. Lounasaikaan mennessä oli noin kolmasosa työtaakasta takana, ja töiden jälkeen muljahti toinen kolmannes. Enemmänkin olisi tullut valmiiksi, mutta kellon viisarit alkoivat osoittaa jo kotiinlähdön merkkejä. Kaupassakin piti käydä ja iltaa varten valmistautua.
Illan bileet olivat Uuden-Seelannin Paulin synttärit/läksiäisbileet. Teemana oli "Beach", joten mukaan lähti myös Kekkonen. Paikkana ei ollut tuttu ravintola 2, vaan parakit CERNin ulkopuolella. Syynä oli se, että bileissä esiintyvän bändin soittopelit olivat eräässä parakissa...
Grilli, bikinipukuiset naiset, lämpimät sisätilat... juhlat alkoivat varsin hyvin. Äkisti sisältä kuului Firen alku; bändi alkoi soittaa. Yritin kasata settilistaa, mutta äkkiähän se unohtui fiiliksen viedessä mukanaan. Ainakin Fire, Born to be Wild, Walk This Way, Sweet Home Alabama... lisäksi mukana oli pari blues-renkutusta, jotka gruuvasivat e-rit-täin hyvin. Kaikesta päätellen Dan osaa kitaraa soittaa.
Kuuma kyllä oli. Ilmanvaihto ei toiminut juuri lainkaan, ja huone oli tupaten täynnä pomppivia opiskelijoita. Tämä tosin vain kohotti tunnelmaa, kun paidat lähtivät päältä viimeisiltäkin.
Tiukan setin jälkeen poistuin rentoutumaan kumiveneeseeni. Hyvä keksintö se, ja houkuttelee kaikensorttista porukkaa. Kellon lyödessä keskiyötä lauloimme Paulille laulun, minkä jälkeen heitimme häntä ilmaan 22 kertaa. (Tätä on tehty muissakin bileissä, aina kun joku vuosiaan on täyttänyt.)
Vähitellen bileet alkoivat siirtyä kohti läheistä uima-allasta. Uimavaatteita ei ollut, mutta tämä nyt ei suuresti häirinnyt. Allas oli yöaikaan hyvin tunnelmallinen, ja Kekkonen sai osakseen suuren suosion.
Tutimaan.
Ja ajoissa ylös. Eeeeei käsitä.
Heikko olo koko päivän. Iltapäivällä kuitenkin hack-fiilis palasi, ja töiden koodausvaihe on (viilausta, testausta ja debuggausta vaille) valmis.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus oli tavata kello 21 karaokebaarissa. Baari kuitenkin aukesi vasta kello 22, joten vietimme tunnin (ja vähän yli) naapuribaarissa. Ratkaisu oli muutenkin hyvä, sillä karaokemestan hinnat olivat pahimmillaan puolet kilpailijaansa korkeampia.
Kukaan ei oikein vaikuttanut innostuneelta laulamaan, joten pistin lapun vetämään White Weddingistä. Päin puutahan se tulkinta meni. Onneksi moinen ei haittaa senttiäkään :-)
Muutkin innostuivat vähitellen laulamaan, ja illasta tuli erittäin hauska. Jatkossa tuhosin vielä You Give Love a Bad Namen duettona Atilan kanssa, esitin punk-tulkinnan A Hard Day's Nightistä, ja toimin hevimörkö-trion äänitorvena Nothing Else Mattersissa. Aina ajoittain sitä kyllä toivoo, että osaisi oikeasti laulaa.
Töissä mietin jatkosuunnitelmaa ja osallistuin pienellä panoksella illan rapujuhlien järjestelyyn. Rupattelin valvojani kanssa; työt näyttävät harvinaisen selkeiltä tällä hetkellä.
Lähdimme rapujuhliin CERNin asuntolalta kello 18. Hyvin olivat ruotsalaiset varustautuneet; näkkileipää, Kallen mätitahnaa, pieni läsy juomalauluja...
Rapujen syöminen on sottaista puuhaa. Laulaminen oli kivaa, joskin harrastimme sitä hivenen liian vähän. (Pääsimme lurauttamaan myös suomenkielisen säkeistön "Mera brännvin i glaset"-biisiin.)
Jatkobileiden alussa livautimme suomalaisporukalla Leeviä soittimeen, ja fiilistelimme Teuvon ja Pohjois-Karjalan tahdissa. (Seuraavana yönä Gösta kuoli. Nyyh. Maansuru.) Jatkot muuttuivat tosin liian hurjiksi meikäläisen makuun, joten poistuin omille jatkoilleni CERNin ravintolaan.
Päivä CERNissä. Kirjoitin päiväkirjaa ja käsittelin kuvat läpi. Illemmalla katsoin Spinal Tapin ekstrat ja Blues Brothersin biisit.
Monesta asiasta voi olla kiitollinen. Palatessani kotiin keskellä yötä huomasin jättäneeni ikkunan auki. Tämä oli tietysti kovin paha juttu, sillä illalla ollut myrsky oli kastellut patjan, petivaatteet ja toisen peitoista. Elektroniikka ja kirjat jäivät ehjiksi, mikä ilahdutti.
Lisää kirjoittelua. Speksin kirjanpidon plaraamista. Ukkosen katselua päärakennuksen ylimmästä kerroksesta.
Ensimmäinen viikko | Edellinen viikko | Seuraava ja nykyinen viikko