Ensimmäinen viikko | Edellinen viikko | Seuraava ja nykyinen viikko
Lauantain ja sunnuntain kuva-albumi
Ilo herätä uuteen aamuun!
Ensimmäinen maanantai vähään aikaan, jolloin herääminen ei ole tuntunut keskiaikaiselta kidutukselta. Näissä merkeissä on hyvä jatkaa.
Ravintolassa ei näkynyt aamulla ketään, ja ensimmäinen luentokin oli pelottavan tyhjä. Tämä oli hivenen huolestuttavaa, sillä puoliltapäivin oli tarkoituksena ottaa koko porukasta ryhmäpotretti. Kenties luennon aihe "LEP Results" ajoi kovapintaisimmat teoreetikot pois, sillä päivän kakkosluento "Beyond the Standard Model" lisäsi osanottajamäärää tuntuvasti.
Minulta tuo jälkimmäinen luento meni erittäin tehokkasti ohi. Paljon säätämistä erinäisten vakioiden ynnä muiden kanssa ja lopputuloksena standardimallia pitää rukata. "Häh?" (Mutta onneksi Higgsin mötikkä on oma anti-hiukkasensa.)
Noh juh. Luentojen jälkeen ulos, vähän silmien siristelyä ja kuva tulee kun tulee.
Ruokana oli kebabia. Maanantaihin voi aina luottaa ;)
Töissä ihmettelin maailmaa ja puuhastelin illan leffaesitystä. Varsinkin jälkimmäinen sujui kumman kivutta.
Kuudelta illalla alkoi kesäopiskelijoiden futisturnaus. Koska kaikki joukkueet eivät olleet saatavilla, ja yksi mokoma oli tullut vielä lisääkin, jouduttiin aikataulua rukkaamaan. Näin ollen FC Seikkailupähkinät pääsee pelaamaan ensimmäisen pelinsä vasta huomenna. (Kello 19.00 Suomen aikaa peukut pystyyn! Sandwich Family goes down!)
Ensimmäisessä matsissa pelasivat Wolverine (ennakkosuosikki) ja Fighters. Kovasta yrityksestä huolimatta Fighters ei voinut mitään ahmojen ylivoimalle. Ensimmäisen puoliaika päättyi tylysti lukemiin 6-1 (tai 7-1), ja loppulukemat olivat 12-1. (Peliaika 2x20 min.)
Tällä välin FC Seikkailupähkinät oli miettinyt strategoita, taktiikoita, kuvioita ja showta huomista debyyttiään varten. Me pelataan TÄYSILÄ!
Kuvia tuli otettua muutama. Harvemmin sitä pääsee Real Madridia näin lähelle. G2 ei kuitenkaan ihan sporttikamera ole :-)
Tiimien nimet ovat kyllä luovempaa sorttia. Lohko 1 koostuu joukkueista Convicted Rapists, Leftovers ja Rocking Biscuits. Lohkon 2 joukkueet ovat taasen FC Seikkailupähkinät (nyt saa tehdä kotona aaltoja), Sandwich Family, Wolverine ja Fighters. (Muiden kielenkäytössä FC Seikkailupähkinät on lyhentynyt muotoon "The Finns".)
Pelin jälkeen menin auditorioon jälkikäsittelemään futiskuvia ja säätämään laitteistoa illan leffaa, Samurai Fictionia, varten. Kymmenisen minuuttia ennen ilmoitettua aikaa huomasin yhden sovitinkaapelin puuttuvan; hostelillahan se oli... onneksi sisään astui autonomistaja Mikko, jonka avulla leffa saatiin alkamaan vain 10 minuuttia myöhässä.
(Ehdimme takaisin 5 yli 20. Valojen sammuttamiseen meni toiset 5 minuuttia.)
Kyseinen leffa on edelleenkin vallan loistava. Tätä mieltä oli myös yleisö, joka lopputekstien alkaessa antoi raikuvat aplodit. Täysin syystä.
Leffan jälkeen iltapalaa ja kotiiiiiiiin.
Luennot ja työt menivät kovin perinteiseen tapaan.
Siirrytään siis suoraan illan futismatseihin. Kuudelta alkoi ykköslohkon ottelu Convicted Rapists - Leftovers. Ottelu oli tasaväkisempi kuin eilinen, mutta CR jyräsi Jämät nopeasti nurkkaan.
FC Seikkailupähkinät - Sandwich Family olikin jo tasaväkinen ottelu. SF siirtyi johtoon minuutin jälkeen nopealla yllätysiskulla. Pähkinöiden rintama kuitenkin piti ja tasoitusmaali seurasi kohta perässä.
Voileipäperheen (nimi tulee Sandwichin jaarlin perhekokouksesta) parempi juoksuvoima kuitenkin väsytti joukkomme. Näin ollen ensimmäinen puoliaika päättyi lukemiin 1-2 SF:n hyväksi.
Toisella puoliajalla taisto kiihtyi. Kovasta yrityksestä huolimatta kumpikaan puoli ei saanut tikattua palloa maaliin, joten peli päättyi harmiksemme Seikkailupähkinöiden tappioon. Olimme silti henkisiä voittajia; olihan kannatusjoukkomme sekä kauniimpi että äänekkäämpi kuin muilla tiimeillä yhteensä. (Erityisesti meikäläisen ollessa vaihtopenkillä. Suomen lippu on hyvä kannustusväline.)
Illalla taas Charly'siin. Väkimäärä vähenee viikko viikolta, mikä on kyllä perin harmillista. Ei tässä enää oikein tutustu uusiin kasvoihin. Harmillista.
Valomerkin (tai siis äänimerkin) uhatessa eksyin mukaan Killer-nimiseen darts-peliin. Tarkoituksena oli kerätä itselleen pisteitä ja tarpeeksi saatuaan "tappaa" muilta pisteitä. Selitykseni saattaa olla hieman lyhyt, mutta näin se myös pubissa minulle selitettiin. Ja keksivät vielä kesken pelin lisää sääntöjä. Grf.
Pelaamassa olivat Jan, Jess, Paul, Pedro ja minä. Kolme ensiksi mainittua ovat brittiläiseltä kielialueelta ja näin ollen lienevät tuttuja darts-taulun kanssa. Minulle peli oli todennäköisesti ensimmäinen oikea peli dartseilla. Tältä pohjalta.
Jan ja Pedro putosivat jostain kumman syystä todella nopeasti pelistä. Näin ollen loppupelissä oli jäljellä enää kaksi brittiä ja minä. Ensisijaisena tavoitteenani oli eliminoida Jess, joka oli pelin meille esitellytkin. Tämä oli kuitenkin taktinen virhe. Uskoin Paulin vakuutteluja "I'm not very good at this" aivan sinisilmäisesti, ja kuvittelin voivani piestä hänet lopussa helpohkosti.
Kun lopulta viimeisellä vuorolla Paul nakkasi ensin tripla-kympin syöden Jessin pisteet kokonaan ja sitten tupla-20:n, alkoivat epäilyt ammattilaistaustasta herätä. Mies ei kuitenkaan tunnustanut.
Päivän toinen tappio.
Päivästä itsestään ei ole mitään suurempaa kerrottavaa. Illalla kävin pureksimassa päivällisen ravintolassa ja keskustelin tulevista bileistä. Teemana oli Ladies & Gentlemen, mikä tarkoitti, että voi pukeutua kummalla tavalla halusi. Päätin kehittää improvisoidun kravatin.
Ajattelin hankkia tarveaineet Championista. Valitettavasti kaupan tarjonta ei sopinut aivan yhteen aikomusteni kanssa. Päivän löytöinä voidaan pitää Lorina-nimistä limsaa sekä 94 sentin kuohuviiniä. Jälkimmäiselle tulee käyttöä perjantaina, jolloin FC Seikkailupähkinät joko häviää tai voittaa ottelunsa.
Samalla reissulla sain myös muistutuksen kesän lyhyydestä. Kristin, joka aloitti kanssani ensimmäisten kesäopiskelijoiden joukossa, oli kaupassa ostamassa tuliaisviinejä. Hän kotiutuu viikonloppuna. Vaikka itselläni on vielä kuukausi jäljellä, tuntuu kesän loppuminen kaverien vähittäisenä katoamisena. Erityisesti hollantilaisten massapako elokuun puolivälissä on mielessä.
Ostosten jälkeen kello alkoikin jo lähestyä kahdeksaa. Jouduin tekemään pukuni suhteen hieman myönnytyksiä. Kravatin tein muovipussista käyttäen työkaluna viinipullon avaajaa. (Korvissani soi McGyver-tunnari useaankin otteeseen.) Ihan hyvähän siitä tuli.
"Etkoilla" Paulin kanssa Ravintola 1:n terassilla nautiskelimme oluita ja ihailimme kaukaisuudessa silloin tällöin näkyviä salamia. Koskapa oluessa oli kumma sivumaku, päätimme katkaista etkot ensimmäiseen olueen ja valuimme bilepaikalle kymmeneksi. Paikalla olivat Antti ja Mikko. Edes bilepuuhari Atilasta ei näkynyt jälkeäkään.
Pienen odottelun jälkeen Atila ja pari muuta henkeä ilmestyi paikalle, mutta bileet näyttivät silti vaarallisen hiljaisilta. Huvitusta toi kuitenkin hurja ukkosmyrsky, joka riehui noin 10 kilometrin päässä. Sellaista sarjatulitusta harvemmin näkee. Valitettavasti ukkonen oli kohdallamme vain lyhyen hetken. Ei siis kuvia.
Porukkaakin valui paikalle, ja bileet pääsivät hyvään alkuun. Ensimmäistä kertaa bileissä oli enemmän tyttöjä kuin poikia; tosin rehellisesti sanoen suurin osa oli aikas rumia... Johtunee parrasta.
Bileissä tapahtui paljon. Kenties absurdein kokemus oli "tyttöjen" järjestämä tanssiesitys. Hämmästykselläni ei ollut rajaa, kun palasin tervehtimästä metsän puita ja näin kuuden tyttären treenit.
Kotona nörtteilin vielä kuvien kanssa.
Päivän kuva-albumi (aika tylsiä kuvia)
Ei kummosempi päivä. Valvojani (ei-Per vaan Andreas) kanssa juttelimme loppukesän suunnitelmista. Nauroin transubileiden kuville.
Kuulin suomalaisilta vihjeen, että illalla on rajut ilotulitukset luvassa. Menin katsomaan. Bussi oli tupaten täynnä ihmisiä. Koska 1.8. on Sveitsin kansallispäivä, päättyi useimpien ihmisten työviikko jo eilen. (Ei koske CERNiläisiä.) Järven rannoille oli rakennettu valtava huvipuisto-karnevaali-bilepaikka.
Ilotulitus oli ältsin hieno, varsinkin kun tuuli puhalsi räjähdyksiä kohti katsomoa. Paikalla oli myös muita kesäopiskelijoita, erityisesti lauma suomalaisia.
Esityksen jälkeen yritimme Paulin kanssa etsiä Paulin työkaveria. Emme kuitenkaan löytäneet etsimäämme baaria, joten poistuimme viimeisellä bussilla CERNiin. Täyttä oli.
Työpäivä eteni vanhaan malliin.
Illalla FC Seikkailupähkinät kohtasi Fightersin. Olimme panostaneet vaihtomiehistöön, jota oli melkein yhtä paljon kuin pelaajia kentällä. Kehnostihan siinä kuitenkin kävi lopulta ja FCS poistui kentältä häviäjänä. Olimme kuitenkin moraalisia voittajia, minkä kunniaksi nautimme pullollisen kuohuviiniä ja mietimme maanantain kuvioita.
Huhut kertoivat, että perjantainakin olisi ilotulitus. Tälle tiedolle ei saatu vahvistusta, mutta kesäopiskelijoiden keskuudessa oli suunnitelmia matkata kohti Geneveä erilaisiin tapahtumiin. Geneven pippaloissa oli tekemistä vaikka kenelle.
Poistuin sekalaisen seurueen perässä kohti kokoontumispaikaksi puistoa. Perille päästessämme portti oli kiinni ja vieressä oleva kyltti julisti puiston olevan suljettu. Portti kuitenkin aukesi pienehkön yrityksen jälkeen. Kylttiä olisi tosin kannattanut uskoa, sillä paikalla ei ollut ketään ja pimeääkin oli. Siispä uimarannalle.
Sieltä löytyi vaikka miten paljon seurakuntaa ja jälkeemme tuli lisää. Huvipuiston valot kuitenkin houkuttelivat ihmisiä luokseen kuin koiperhosia. Itseäni houkutti eniten rannan lähellä oleva vuoristorata, mutta myös benji-laite sai seuraajia.
Aras, Heather ja Attila lähtivät kanssani vuoristorataan. Hullunhauska laite.
Jalat kantoivat vielä hetken, joten valuin rannalle maistelemaan punaviiniä ja nauttimaan kaupungin valoista. Donough ja Edwin päättivät lähteä kokeilemaan sikamaisen kallista (25 frangia; melkein 20 euroa) benji-härpäkettä. Oli kuulemma hintansa arvoinen kokemus.
Seuraava pysäkki oli törmäysautorata. HIHII. Brum brum.
Autoilun jälkeen lähdin ostamaan hattaraa viereiseltä kioskilta. Ilmeisesti muutuin samalla näkymättömäksi, sillä koko muu seurue Paulia lukuunottamatta katosi jonnekin.
Lähdimme kohti viimeistä korviin päätynyttä kohdetta, elikä Shakers-yökerhoa taikka Flanagan's-baaria. Nämä löytyivät pienellä onnella, samoin kuin toinen kesäopiskelijaseurue (Dan, Jan, Atila, yms.). Yhden irlantilaisoluen jälkeen Paul päätti lähteä kotiin yöbussilla, kun taas itse päätin vielä jatkaa iltaa muun seurueen kanssa Shakersissa.
Paikka oli pieni ja täynnä rumia ranskalaisäijiä. Lisäksi pahamaineinen Long Island Ice Tea -shaker oli suuresti ylimainostettu. Vaan pitihän tämäkin kerran kokea.
En lähtenyt viimeisellä yöbussilla.
Genevestä hostelille on reilu 10 kilometriä. Kebabusin voimaeväillä Pedron kanssa kävellessä tämä meni noin kahdessa tunnissa. Lopulta pääsin nukkumaan noin puoli seitsemältä aamulla. Auringonnousut ovat hienoa katsottavaa.
Neljä viikkoa kotimatkaan.
Herätyskello herätti noin yhdentoista aikaan. Päätin, että tämä uni ei riitä, ja käänsin kylkeä. Valitettavasti aurinko alkoi porottaa ikävästi jalkoihin, joten jouduin hetken päästä säätämään verhoja parempaan asentoon.
Heräsin kolmelta kammottavaan painajaiseen. Olin lähtenyt sukellusveneestä uiskentelemaan ilman mitään lisävarusteita ja äkkiä huomasin olevani sekä liian kaukana ilmalukosta että liian syvällä uidakseni pintaan. Herääminen oli ripeää ja perusteellista.
Aamiaista ei ollut. Ärsyttävää. Selkä oli jostain syystä kovin kipeä. Vielä ärsyttävämpää.
Siivoilin aikani ja pohdin maailman menoa patjalla, kunnes lopulta viiden tienoilla keräsin tarpeeksi voimia lähteäkseni CERNiin ja lopulta keskustaan katsomaan kehuttua Lake Paradea.
Paulin kanssa aamiaislounaspäivällistä syödessämme pohdimme maailman suuria ongelmia (liikakansoitus ja vastaavat) ja mittasimme Mont Blancin korkeutta vesilasin avulla. (Mittauksemme oli hämmästyttävän tarkka; eroa oikeaan korkeuteen oli vain satoja metrejä.) Aamupäivällä Juralla fillaroinut Nicola palasi näihin aikoihin CERNiin ja ryhdyimme pohtimaan iltaa.
Araskin liittyi hetkeksi seuraamme kertomaan edellisillan kuulumisia. Teidemme erottua hattarakioskilla oli muu porukka jatkanut järven toista rantaa pitkin eräälle bilelaivalle. Jotkut pitkäkyntiset kuitenkin iskivät ja nyysivät yhden repun. Tätä seurasi vielä lyhyt käsirysy ylivoimaista rosvojoukkoa vastaan. Kadonneessa repussa oli passi, lompakko, luottokortteja yms.
Lisäksi yöbussissa nuorisojoukko päätti bussista poistuessaan suihkuttaa pippurisumutetta erään ruotsalaisopiskelijan silmiin.
Näiden tarinoiden jälkeenkin päätimme lähteä kohti keskustaa. Bussi oli täpötäysi ja happi loppui lähes jokaisella pysäkinvälillä. Kaiken muun hyvän lisäksi bussin normaali kulkureitti oli tukossa, joten matkaan meni kaikkine mutkineen noin 45 minuuttia.
Juhlat olivat jokseenkin hillittömän kokoiset. Järven molemmat rannat olivat täynnä ihmisiä, huvipuistolaitteita ja kaukaisuudesta kuului teknojyske. Kiertelimme kolmistaan hetkisen ja yritimme etsiä muita; saamamme vinkin mukaan muita opiskelijoita olisi voinut löytää jo eilen tutuksi tulleesta puistosta. Matkalla näimme hienon akrobaattiesityksen sekä luonnollisesti paljon värikkäitä ja komeita vaatteita.
Puisto vesiperä, samoin kuin uimaranta. Jatkoimme tutkimusmatkaamme järven rantaa pitkin. Ihmeteltävää riitti. Pienoispiknik järven rannalla oli mainio.
Palasimme kohti keskustaa tanssikadun kautta. Varsinkin suurempien lavojen edessä tungos räjäytti tajunnan; tanssimista ei voinut edes kuvitellakaan.
Ja kas, päästyämme hieman rauhallisemmalle katuosuudelle törmäsimme kutakuinkin kaikkiin muihin. Osa porukasta oli tullut paikalle jo päivällä uimaan. Iso 20 litran vesimeloni oli puoliksi syötynäkin hurjan näköinen.
Huvipuiston härvelit houkuttivat väkeä luokseen; osa väestä meni kolmesormihyrskyttimeen, minä taasen vierailin jälleen törmäysautojen luona. Trampoliinia olisi ollut myös kiva kokeilla, mutta valitettavasti olin liian painava. Muilla oli kuitenkin aikas kivaa. Molly tosin löi varpaansa pahannäköisesti, mutta suuremmilta vahingoilta vältyttiin.
Joukko jakautui pian tämän jälkeen kahtia; osa halusi pyöriä vielä huvipuistossa ja lähteä kotiin ensimmäisellä yöbussilla, loput taas halusivat jatkaa tenuttamista puistossa tai rannalla. Alkuperäinen suunnitelmani oli hengata aluksin edellisten kanssa ja jatkaa sitten puistoon tahi jonnekin. Tämä ei kuitenkaan toteutunut.
Jäljelle jäänyt joukkomme (Heather, Edwin, Erik, Paul ja minä) meni taas kerran autoilemaan (on se vaan niin kliffaa), minkä jälkeen käytimme joitain frangeja hattarakioskilla. Geant-kokoinen hattara oli nimensä veroinen.
Koskapa viinini oli loppu, ja väsymys painoi harteilla, päätin lähteä muiden mukana ensimmäisellä yöbussilla kotiin. Matkalla kohtasimme mm. saksalaiset kesäopiskelijat Simonen ja Fieten sekä monia muita tuttuja kasvoja.
Juoma-automaatti bussipysäkin luona halusi tarjota joko Coca-Colaa tahi Rivellaa. Koska jälkimmäisellä oli runsaasti mainoksia ympäri kaupunkia, sorruin Rivella rougeen. Pullon kyljessä luki "boisson", joka tarkoittanee tässä tapauksessa myrkkyä; kyseinen tökötti oli aika juomakelvotonta.
Kolme frangia kuskille ja kohti kotia. Bussi pysähtyi lähes hostelin viereen, joten kotimatka sujui varsin rattoisasti. Kahdelta nukkumaan.
Herätys yhdeltätoista. Kauppaan ostamaan aamiaista. Loppupäivän rötväsin ja lauloin Eppujen mukana. Joskus tarvitsee sitä lepoakin.
Ensimmäinen viikko | Edellinen viikko | Seuraava ja nykyinen viikko