Ensimmäinen (ja edellinen) viikko | Seuraava viikko | Nykyinen viikko
Ensimmäinen viikonloppu oli pehmeää laskeutumista CERN-elämään. Pitkä viikonloppu neljän työpäivän jälkeen tuntui aika ruhtinaalliselta. Lauantaina Lausanneen, sunnuntaina Geneveen ja maanantaina... oikein rehellinen lepopäivä.
Toisin sanoen maanantaina ei tapahtunut mitään. Lueskelin kirjoja, kävin kävelyllä, pelasin tietokoneella, makasin sängyllä ja heiluttelin jalkoja ilmassa...
Kuten kuva-albumistakin näkee, ylläoleva muuttui kuitenkin radikaalisti auringon laskettua. Iltakävelyllä kuulin kylästä päin diskojumputusta ja PA:n vääristämää ihmispuhetta. Uteliaisuudesta kävin katsomassa; kylään oli tullut tivoli! Paikassa, jossa perjantaina oli vain voileipäkioski, oli nyt kokonainen valon ja äänen mylläkkä.
Mielessä heräsi epäilys, että päivän ruokavalio oli niin puutteellinen, että hallusinaatiot iskivät.
Tämä näky piti saada film...CCD-kennolle. Aikani pyörittyäni alueella suunnistin takaisin hostelia kohti hakemaan sinne jäänyttä kameraa. Samaan aikaan hostelille palasi myös kesäopiskelija Jan mukanaan tällä viikolla aloittava kaverinsa Zdenko.
"Wanna have a beer?" ehdotti Jan. Samaan suuntaanhan olin menossa muutenkin, että mikäs ettei.
Nopean tivolikierroksen jälkeen olimme terassilla. Yömyssyksi tuli pubin kuukauden olut Kriek; Jan tykästyi siihen niin paljon, että kiskaisi kolme.
Ja sit nukkumaan.
Edellisenä iltana Janin ja Zdenkon suunnitelma nauttia aamiainen CERNiä vastapäätä olevassa kahvilassa kuulosti hyvältä. Valitettavasti uusien opiskelijoiden (elikä Zdenkon) aikataulun takia kahvilassa piti olla jo kahdeksalta; herätystä piti siis siirtää puolella tunnilla. Kun vielä nukahtaminen oli Charly's -eksursion myötä siirtynyt tunnilla, jäi uniaikaa vajaa 6 tuntia.
Oppitunti 1: Antti ei erityisemmin tykkää vähistä yöunista.
Kahvilan kahvi ei oikein istunut meikäläisen makunystyröille, ja croissantit olivat pienehköjä. (Hyviä, mutta pieniä.)
Oppitunti 2: Antti ei ole kovin hyvällä tuulella ennen aamiaista, eikä kehnon jälkeenkään.
Maanantai peri korkojaan oikein urakalla, kun mahakin alkoi vielä reistailla.
Olihan niitä hyviäkin juttuja: työhuonekaveri Paolo osoittautui lomalta palatessaan mainioksi tyypiksi, ja työnkuvani selvisi aikalailla tarkasti. Työpöydälläni on mittausdatan käsittelyvaihetta kuvaava kaavio, johon on nuolella merkitty "You Are Here".
Työpäivän päätteeksi oli pakollinen turvallisuuskertaus. Vetäjällä oli voimakas saksalainen korostus, joka useammin kuin kerran toi mieleen Schwarzeneggerin Arskan.
Loppupäivästä ei sen kummempia. Uutiset koto-Suomesta Speksin uudesta hallituksesta piristivät iltaa ihmeellisesti.
Ösh. Heikko olo aamutuimaan. Ensimmäinen faniposti tosin saapui :-)
Hidas päivä ja illalla ei odotettavissa mitään. Huomiseksi laadin selostusta paikallisesta maantieteestä.
Lounaalla oli hyvää suklaamoussea jälkiruuaksi.
Maantietoa. Koska useat paikannimet ja seudut tulevat esiin monasti, selostan hieman paikallista maisemaa.
CERN sijaitsee Ranskan ja Sveitsin rajalla, kirjaimellisesti. Puolet alueesta on Sveitsissä ja puolet Ranskassa. Kokonaisuus on kuitenkin nimellisesti sveitsiläinen. Tämän takia ravintoloissa ja muissa kaupoissa maksetaan frangeilla, posti ja pankki alueella ovat sveitsiläisiä ja niin edelleen.
CERN, samoin kuin Geneven lentokenttä, ovat ydinkeskustasta katsoen luoteessa. Lentokenttä itsessään on niin lähellä, että nousevia ja laskeutuvia lentokoneita näkee jatkuvasti. Keskustaan on pikaisen kartta-arvion mukaan 10 kilometriä.
Minä asun hostelissa Ranskan puolella St. Genis'ssä. CERNillä on kampusalueellaan oma hostel, mutta ajatus siellä asumisesta kuulostaa hivenen otaniemeläiseltä. Kuulemani mukaan myös pääosa kesäopiskelijoiden bileistä tapahtuu siellä, mikä sekin kuulostaa otaniemeläiseltä :-)
Lähikauppa Champion ja Charly's Pub ovat myös Ranskan puolella. Kylä, jossa nämä kumpikin sijaitsevat, alkaa käytännössä kivenheiton päästä hostelistani. Charly's tosin sijaitsee kylän toisella laidalla, eikä aivan kivenheiton päässä.
Kävelymatkaa töihin on kartan mukaan noin kaksi kilometriä. Bussi 9, joka on yhteyteni keskustaan, lähtee CERNin parkkipaikalta. Matkaan hostelilta bussille menee enemmän aikaa kuin bussimatkassa keskustaan :-) Y-linjan bussi lyhentäisi matkaa, mutta tunnin vuoroväli estää tehokkaan käytön. Vaan eipä tuo harmita sään ollessa kaunis päivästä toiseen. (Viikon lämpötilat 30+ astetta.)
Loppuun vielä pieni havainto. Tänne tullessaan kiinnitti ensin huomiota eroavaisuuksiin Suomen ja Sveitsin/Ranskan välillä. Nyt viime päivinä huomio on kiintynyt siihen, miten paljon yhtäläisyyksiä löytyykään. (Vaikka moni asia vielä hämmästyttää kummastuttaa.) Ensi viikolla lienen tottunut kaikkeen ja nämä päivittäiset merkinnät ovat keskimääräiseltä pituudeltaan virke tai kaksi :-)
Päivän (ja tiistain) kuva-albumi
Aamupäivällä satoi mukavasti mailia tuhannesta eri lähteestä.
Iltapäivällä löysin jälleen tärkeähkön ATK-tukisivuston; harvinaisen kehnosti täällä niistä kerrotaan uusille työntekijöille. Työasemien oletuspaperikokonakin on americkalainen letter. Käsittämätöntä.
Illalla ukkosti taas -- kuvat jäi jälleen saamatta. Joku päivä vielä...
Päivän teema: raput. Atlaksen sihteeristö, josta saa muun muassa toimistotarvikkeita, on neljännessä kerroksessa. Ja eri rakennuksessa. Parin kynää noudettuaan tuntuu kuin olisi valmis osallistumaan Tour de Franceen.
Toinen toimistotyössä tarvittava kapistus on kopiokone. Tämän rakennuksen kopiokone sijaitsee kellarikerroksessa, ja minä toisessa. Matkaa yhteen suuntaan on 3 kerrosta. Päivän seikkailun kulku on kutakuinkin seuraava:
Kuumien säiden tuoma uusi kesä-look nyt nähtävillä. (Myös yllä.)
Lauantai oli kovin erikoinen päivä.
Aamupäivän toivuin kuluneesta työviikosta.
Iltapäivällä autoin Ranskan kansantaloutta käymällä jälleen kerran Championissa. Edellisenä iltana olin löytänyt sillan vierestä alas johtavan polun; nyt oli hyvä aika käydä tarkistamassa mitä peikkoja sillan alla asuikaan. Ojan varteen oli rakennettu pieni kävelypolku. Tres rentouttava paikka.
Illalla päätin käyttää lämpimän sään hyväkseni. Lähdin kameran ja kolmijalan kanssa yökuvaamaan. Kiertelin ympäri lähiseutuja: kuvissa ei välttämättä ole suuresti sisältöä, mutta tarjoavat vilauksen lähimaisemistani yöaikaan. Matkalla tuli vastaan mm. ranskalainen herrasmies, intialainen suurperhe sekä autostaan huuteleva brittinainen. Näistä yhteen tulisin vielä törmäämään uudestaan.
Lopulta löysin itseni Pub Charly'sin aukiolta. (Sattumaa vai suunnitelmaa?) Taskunpohjalta löytyi juuri sen verran kolikoita, että niillä saisi pienen oluen. Siispä sisään.
Ja kas, sielläpä istuukin nurkassa Jan, Zdenko sekä muutama muu (lähinnä hollantilainen) kesäopiskelija. Sulkemisaikaan (klo 1) on puoli tuntia, joten jään paikalle tutustumaan uusiin naamoihin; tätä ennen näin tällä viikolla saapuneet kesäopiskelijat vain kerran ohimennen ruokalassa. Muilla on ollut kuitenkin ilmeisesti raskas päivä Genevessä, sillä he livahtavat kotiin lähes saman tien. Paikalle jäävät enää Jan, Maaike ja minä.
Maaike ei itse asiassa edes ollut viikolla saapunut uusi kesäopiskelija, vaan hän aloittaa vasta ensi tiistaina. Ovelasti hän kuitenkin saapui pari päivää etukäteen tutustumaan maisemiin ja yleisesti lomailemaan.
Sulkemisajan tullessa eräs brittileidi esitteli kovaan ääneen stringeissään olevia aitoja timantteja. Paljastui myös, että hän oli mystinen autosta huutelija, joka halusi itsestään otettavan kuvan. Tilanne ratkesi lopulta.
Lisäksi saimme kuulla vihjeen baarista, joka olisi vielä auki. Lisäksi olutkin olisi halvempaa. Kyseessä on toki naapurikylässä/-kaupungissa Gexissä sijaitseva liike, joten kävelymatkaa olisi noin 25 minuuttia.
Jan ja Maaike päättivät lähteä, ja rakkaat lukijat, korvaukseksi menneen viikon vähäisestä tarjonnasta, lähdin mukaan. Vain tästä syystä... tai ainakin melkein.
Kävelymatka oli hauska, ja perillepääsy vielä hauskempaa. Ruodimme aikamme kesän hittileffoja, mutta lopulta Maaiken 22 tunnin valveillaoloaika alkoi näkyä ja nenät kääntyivät kohti kotia. Paluumatkalla valitsimme eri tien. Janin "great sense of direction" osoittautui paikkansa pitäväksi, sillä yhdestä umpikujasta huolimatta pääsimme kello kolmen tienoilla takaisin hostelille nukkumaan.
Kello neljältä tuleekin herätys, sillä ympärillä pauhuu uskomaton ukkosmyrsky. Koko show oli kuin ukkosenjumalten pääsykokeesta, niin paljon ja niin hienoja salamia välähteli. Valitettavasti heti kun sain kameran kuvauskuntoon, show loppui. Joitain kuvia kuitenkin sain.
Edellisenä iltana hollantilaiset kertoivat ideastaan lähteä sunnuntaina rannalle: lähtö kello 13 hostelin edestä. Koskapa mukana olisi myös irlantilainen ja italialainen kesäopiskelija, ei tarvitsisi edes hollantia taitaa. Näin hyvällä myyntipuheella lähdin toki mukaan.
Ensimmäinen pysähdys oli CERNissä, josta oli tarkoitus ottaa mukaan siellä asuvat "summiesit": Aleksej, Nicola ja Donough. Muut CERNissä asuvat kesäopiskelijat olivat päättäneet lähteä vuorelle aamulla klo 7... kukin taaplaa tyylillään.
Ruokalassa toiset söivät, toiset eivät, osa kävi lukemassa sähköpostinsa ja osa vain vessassa; lopulta koko porukka (ja pari ruokaseuralaista) oli kasassa, ja suunta kohti Geneven keskustaa alkoi.
Uimaranta oli pieni; lopulta osoittautui, että kyseessä oli ns. lasten ranta. Se ei kuitenkaan seuruetta haitannut. Vesihippa lähti käyntiin kuin itsestään :-) Tarzan- ja Tappajahai-viittauksia tuli kai loputtomasti. Lopulta sää alkoi kuitenkin näyttää liian synkältä, joten palasimme kuivalle maalle.
Läheinen jäätelökioski tarjosi välipalan nälkäisille. Valikoima oli laaja puristetusta porkkanamehusta banana splitiin. Samalla tuumimme seuraavaa kohdetta, ja yliopiston puisto osoittautui voittajaehdokkaaksi.
Perillä lähes koko porukalta loppui mehu. Pienen lepohetken jälkeen kuitenkin voimat palasivat. Valitettavasti en ollut kameran kanssa riittävän valppaana. Jäi moni hieno kärrynpyörä kuvaamatta.
Kaikki hyvä päättyy aikanaan ja illallista teki useammankin mieli. Joku muisti juna-aseman läheltä kebab-ravintolan; se voitti McDonald'sin äänin 7-0. Tarjolla lihaa peräti kolmesta eri vartaasta: sikanauta, lammas ja kana. Täysinäisin masuin muistelimme päivää. Kivaa oli ollut: Donough virkkoi "The first sober day here that was nice."
Huvi ei loppunut edes päästyämme CERNiin, sillä Donough esitteli meille kansallislaijaan hurlingia. Säännöt eivät tulleet aivan selviksi; paras luonnehdinta lienee pesäpallon ja jalkapallon sekoitus. Ilta hurahti pöydän ääressä jutellessa, ja lopulta me St. Genis'n asukit hiippailimme hostelille.
Täällä katsoin viikonlopun kuvat läpi ja kirjoitin ylläolevan. Huomenna taas töihin.
Ensimmäinen (ja edellinen) viikko | Seuraava viikko | Nykyinen viikko